Flow-tila on tietotyöläisen Shangri-La ja Eldorado. Se on virtauskokemus, joka koukuttaa ja kannattelee. Mikä se on ja miten sinne pääsee? Otetaan selvää!
Mikä se on?
Se on parhaimmillaan taianomaisuutta hipova tunne siitä, että “minä osaan tämän, vaikka tämä ennen oli vaikeaa”.
Tuo tunne voi tulla töissä ja siviilissä. Sen voi saavuttaa luisteluhiihtosuksien kanssa loivassa ylämäessä tajutessaan, että enää ei tarvitse puskea ja puuskuttaa, vaan ruho liikkuu eteenpäin sujuvasti.
Sen voi saavuttaa myös PowerPoint-esitystä laatiessaan, kun huomaa saavuttaneensa tekemisen rytmin, jossa ajatus pysyy touhutessa kirkkaana ja esitys valmistuu vaivatta.
Miten sinne pääsee?
Flow-akatemia (linkki kommenteissa) on määritellyt flow-tilan saavuttamisen neljä edellytystä niin hyvin kiteyttäen, että tuota pyörää en yritä keksiä uudelleen. Eli näin:
1. Haasteen koon ja osaamisen suhteen on oltava tasapainossa. (Liian helpon tehtävän kanssa flow ei yleensä synny, mutta ei liian vaikeankaan.)
2. Tavoitteen kirkkaus. (Jos ei tiedä mitä haluaa, ei oikein tiedä, milloin onnistuu.)
3. Välitön palaute. (Tämä ymmärretään väärin helposti. Se ei ole palaute pomolta, vaan palaute ympäristöltä. Se voi olla vaikka siellä hiihtolenkillä urheilukellon antama palaute siitä, että sinähän lennät tänään.)
4. Keskittynyt huomio. (Flow-tilan antama maaginen fiilis liittyy usein siihen, että ajantaju sumenee, kun keskittyminen oikeasti fokusoituu yhteen asiaan.)
Miten minä sinne pääsen?
Tästä voisi kirjoittaa pitkänkin pamfletin, mutta ajatustyöläisenä olen huomannut nämä seikat tärkeiksi.
1. Pilko elefantti ennen sen syömistä
Vaikeinkin homma helpottuu, kun pilkkoo sen osiin. Maratonin lähdössä kannattaa keskittyä suunnitelman mukaisesti matkaan lähdöstä ensimmäiselle juottopisteelle.
2. Janoa palautetta ja uskalla näyttää nauruversio muille
Nauruversio! Työelämässä olisi todella tärkeää löytää sellaisia psykologisen turvallisuuden kehtoja, joissa keskeneräisiä ja rouheita versioita asioista uskallettaisiin ja osattaisiin näyttää muille. Jos keskeneräinen versio on susi, sille voidaan nauraa kimpassa ja rakentaa uusi versio palautteen pohjalta.
3. Viritä itsesi oikeaan moodiin
Yksi Kalevan parhaista kirjoittajista tuumasi kerran, että “nyt ei lähde, minäpä haen jäätelön ja kierrän talon kertaalleen”. Ehdin ajatella silloin ohikiitävän hetken, että voiko/saako noin tehdä, mutta nyt jo naurattaa. Noin pitää tehdä, se on ajatustyöläisen velvollisuus työn- tai toimeksiantajaansa kohtaan!
Minullekin toimii jäätelö tai pulla – mieluiten vahvan kahvin kanssa. Joskus haen kirjoitusrytmiä kuuntelemalla jazzia, joskus klassista musiikkia. Jos teksti ei lähde syntymään edes Sergei Rahmaninovin pianokonsertto numero kakkosen tahdissa, tilanne on vakava.
Ville Koivuniemi
Vastaa